Fukuokan ja Kyushun saaren roadtripillämme ehdimme tehdä monta asiaa, mutta yksi parhaiten muistiin jääneistä asioista on Yoshinogarin historiallinen puisto Sagassa. Yoshinogarin historiallinen puisto on aika erilaista tekemistä Japanissa, enkä itse olisi edes osannut kuvitella pääseväni vierailemaan näin hienossa paikassa matkallamme.
Historian havinaa vehreyden keskellä
Syksyinen Japani huokui vehreyttä ajaessamme kohti Sagaa ja Yoshinogarin historiallista puistoa. Horisontti kuulsi harmaana ja lähes agressiivisena, mutta samalla ajoittaiset auringon pilkahdukset antoivat toivoa selkeästä päivästä. Historiallisessa puistossa kuljetaan jalan, joten kaatosade ei kuulunut suunnitelmiimme onnistuneesta päivästä.
Puistoon päästessämme parkeerasimme auton valtavan parkkipaikan laitamille. Ostettuamme liput lähdimme seikkailemaan puistoon. Yoshinogarin historiallinen puisto on valtava, joten meidän aikataulumme ei sallinut koko puiston kiertelyä. Päätimme kuitenkin nähdä niin paljon kuin ehdimme ja suuntasimmekin suuna päänä kohti ensimmäisiä rakennuksia.
Yoshinogari on Yayoi aikakauden asutus (300 ekr-300 jkr). Se löydettiin 1980-luvulla ja sitä on kaivettu ja laajennettu siitä lähtien. Puhuessani valtavasti en siis vitsaile, sillä Yoshinogari on 40 hehtaarin kokoinen. Vuosikymmenten aikana alueelta on löydetty useiden asutusten jäännökset, tuhansia hautoja ja muuta elämää. Näiden pohjalta alue on uudelleen rakennettu myötäilemään sen alkuperäistä loistoa. Yoshinogaria johti aikanaan naiskuningatar, mikä on tekee alueesta vieläkin mielenkiintoisemman, sillä naisjohtajia ei historian havinasta tuolta kaudelta varmasti löydy sadoittain.
Elämäni ensimmäinen evakuointi
Yoshinogarin historiallinen alue on varmasti jäänyt mieleeni myös elämäni ensimmäisen evakuoinnin myötä. Matkailimme myrskyisänä vuoden aikana, jonka vuoksi ajaessamme varoitustorvit soivat ajoittain. Japanilaiset ovat siitä tehokas kansa, että varoitustorvien jälkeen tulee aina ilmoitus siitä, miksi torvia soitetaan. Me olimme matkallamme jo pysähtyneet rankkasateen ja myrskyjen vuoksi. Ilmoitukset ovat kylläkin japaniksi, jonka vuoksi oli hyvä, että meistä toinen puhuu kieltä sujuvasti.
Ensimmäinen evakuointini tapahtui erittäin rauhaisissa merkeissä. Olimme ihailemassa ensimmäisen asutusalueen rakennuksia, kun kuulutus ilmoitti, että kaikkia kannustetaan siirtymään sisätiloihin. Mikäli olet itse reissussa ja kuulutus tulee, seuraa japanilaisia, sillä on erittäin todennäköistä, että kuulutus tulee pelkästään japaniksi. Minä seurasin kiltisti, kun meistä toinen kyseli tarkentavaa informaatiota tilanteesta. Kuulemma oli tulossa rankkasade ja myrsky, jonka vuoksi meidän tuli siirtyä sisään.
Emme tienneet kuinka kauan sade ja myrsky jatkuisi, mikä tietenkin hieman harmitti, sillä meillä oli vielä reilusti yli puolet puistosta näkemättä. Istuessamme pienessä museo-taukotilassa minä luin japanilaisia sarjakuvia ja katselin uutisia. Mitään en kummastakaan ymmärtänyt, mutta internetin puuttuessa täytyi keksiä jotain tekemistä. Meitä ei huomioitu kertaakaan informaation saapuessa, sillä uskon, ettei työntekijä puhunut englantia ja oletti ettemme puhu japania. Lopulta hänelle selvisi, että myös meidän parivaljakostamme toinen ymmärtää ja puhuu kieltä, jolloin hän tuli kertomaan, että voimme hetken päästä lähteä taas ulos. Meillä ei ollut sateenvarjoja, mutta onneksi iloinen työntekijä huomasi tilanteemme ja toi meille suloiset sateenvarjot, joiden turvissa jatkoimme seikkailuamme alueella.
Yoshinogarin haudat pysäyttivät
On edelleen olemassa alueita, joiden hiljaisuus on käsin kosketeltava. Kävellessämme kohti hautausaluetta tuo hiljaisuus laskeutui alitajuntaan. Viheriöllä makasi pitkiä punaisia saviruukkuja, joihin Yoshinogarin ihmisiä oli haudattuina. Syvemmälle kävelessä nuo punaiset ruukut syrjäyttivät viheriöt ja peittivät avatun maan. Osa ruukuista oli avoinna, mutta niissä ei enää nukkunut kukaan ikiunta. Hiljaisuuden vallitessa kävelimme läpi hautausalueen, jossa uinui tuhansia ihmisiä, joiden maailma oli päättynyt jo tuhansia vuosia sitten. Vaikka alue oli täynnä hautoja, oli siinä jotain kaunista. Alueen päätyttyä jäi pohtimaan omaa kuolevaisuuttaan ja miettimään sitä, millainen maailma oli silloin kuin nämä ihmiset vielä elivät.
Kohti seuraavia seikkailuja
Hautausmaalta suuntasimme takaisin kohti autoa, sillä evakuointi oli lyhentänyt vierailuamme niin, ettei aikaa kiertelylle ollut enää liiaksi. Metsäreittimme johdatti meidät eksyksiin, mutta alueen kauneus avautui onneksi etsiessämme oikeaa polkua. Alueen keskellä olevan metsän siimeksessä liihottelivat perhoset ja auringonvalo pilkahteli ajoittain muistuttaen olemassa olostaan.
Löydettyämme takaisin reitillemme ehdimme vielä käydä yhdessä suuressa rakennuksessa tutustumassa häämenoihin, jonka jälkeen suuntasimme portille ja kohti seuraavia seikkailuja. Yoshinogari on paikka, jonne tulee varmasti vielä palattua, sillä alueesta jäi vielä moni kohta näkemättä. Lisäksi alueella tehdään vieläkin uusia löytöjä, joten ken tietää mitä sieltä löytyy seuraavaksi.
Lisää tarinoita Japanista?
Tutustu seikkailuihimme Kyushun saarella täältä. Tai lukaise vaikka nämä tarinat seuraavaksi:
