Tämä kesä on ollut todella upea! Tuoko aurinko hymyn sun huulille? Sillä minä en ole montaa hymytöntä päivää nyt kesällä viettänyt. Lähdimmekin kavereiden kanssa viettämään ihanaa kesäpäivää piknikille. Suuntanamme oli Laukaa ja Perttulan tila. Perttulan tila yllätti, sillä se onkin tässä ihan Jyväskylän lähellä. Ajomatkaan meni vain parikymmentä minuuttia. Laukaan Leppävedeltä löytyi tila, joka vei minut takaisin lapsuuteen. Tilalle saavuttessa mieleni vei minut suoraan isovanhempieni tilalle, lapsuuteen, lampaiden keskelle.
Perttulan tila piristää mieltä
Historiallisella tilalla on ihana tunnelma. Parasta Perttulassa ovat kuitenkin sitä pyörittävät siskokset, Riitta, Raisa ja Riina. Meitä tapaamaan saapuivat paikalla olleet Riitta ja Raisa. Pirteät siskokset tervehtivät meitä hymyillen. Riitan jäädessä valmistelemaan piknikiä lähti Raisa kierrättämään meitä tiluksilla. Valtavien peltojen heinät huojuivat hiljaa tuulessa. Vihreyden keskellä voikukat loistivat aurinkoisesti. Mieleen tuli kaikki lapsuuden leikit, joissa piileskeltiin korkeissa heinissä ja etsittiin aarteita. Pelloilla käyskentelee kesäisin lampaita, joita päätimme tulla tapaamaan heinäkuussa. Peltojen takana aukesi valtaisat metsämaat, jonne suuntaismme seikkailemaan. Hyttyset ja muurahaiset seuranamme seikkailimme mörrimetsän siimekseen juomaan mehua järven rantaan. Ininä ajoi meidät vilkkaasti takaisin pellolle, jonka läpi kirmasimme takaisin Perttulan tilalle.
Perttulan kesäkahvila ja piknik
Tilalla on paljon rakennuksia, joita voi katsella. Tilan 300-vuotisen historian voi lähes aistia ja omenapuut muistuttivat minua mummoni omenapuusta, johon koetin usein kiivetä. Omenapuiden katveeseen levitimmekin viltin ja istuimme syömään piknikherkkuja, jotka Riitta oli meille tuonut. Korista nousivat vuorotellen teet, kahvit, raparperi-vanilja herkut ja kauniit leipäset. Syödessä oli mahtava kuunnella Riitan ja Raisan tarinoita tilasta ja sen arjesta. Auringon lämmittäessä mielikin oli lämmin ja iloinen.
Piknikin jälkeen pääsimme vielä moikkaamaan myös tilan hevosia, joita oli tallissa kaksi. Toinen ystävistäni oli todella iloinen hevosista, samalla kun minä pysyin taka-alalla, sillä suurten eläinten olemassa olo hieman minua hämmentää. Kun meidän oli tarkoitus pakata kassimme ja suunnata kotiin jäi halu tulla takaisin. Päätimmekin, että heinäkuussa otamme suuntamme taas Perttulan tilalle ja tulemme käymään tilan kesäkahvilassa. Sillä onhan tuonne aurinkoon ja aurinkoisten omistajien seuraan vielä pakko palata!