Tarinoiden kertominen on ollut osa minua niin kauan kuin muistan. Minusta on tuhansia noloja videoita, joissa nelivuotias minä kertoo isälleni tarinoita erilaisista mielikuvitusystävistä ja ympäröivistäni asioista. Vanhempieni laatikoista löytyy myös kirjoja, joita tein alakoulun ensimmäisellä luokalla. Kirjoissa mies, nainen ja koira seikkailevat alas rinnettä ja ylös taas. Suorastaan Pulitzerin voittavaa materiaalia.
15-vuotiaana minulla oli mahdollisuus ostaa skootteri. Kaikilla ystävilläni oli sellainen, joten tietysti olin neuvotellut isäni kanssa, että jos tienaan puolet skootterirahoista hän maksaa puolet. Syntymäpäiväni lähestyessä ajatukseni kuitenkin muuttuivat. Olin jo viime vuodet innokkaasti valokuvannut pienellä pokkarikameralla ja halusinkin ostaa isomman kameran. Kysyinkin valokuvauksesta aina pitäneeltä isältäni, josko voisimme vaihtaa skootterin kameraan. Sehän sopi, ja sillä tiellä olen edelleen. Valokuvaus onkin visuaalisista tarinankerronnan muodoista minulle tutuin, vaikkakin videot ovat nykyään myös osa arkeani.
Vuonna 2014 muutin Nepaliin kolmeksi kuukaudeksi. Kolmen kuukauden ajan kuvasin lyhyt dokumenttielokuvia paikalliselle avustusjärjestölle. Palatessani Eurooppaan tuli tehtäväkseni ladata nuo kuvaamani videot Internetin ja erityisesti Youtuben maagiseen maailmaan. Kanavalle täytyi tietysti keksiä nimi. Mietin kanavan tuolloista sisältöä; dokumentteja Hetan kuvaamana. Documentaries by Heta. Hetamentaries.
Kolmen vuoden ajan Hetamentaries oli vain hylätty Youtube-kanava, kunnes eräs ilta vuonna 2017 päätin, että on aika laittaa kaikki aivojeni matkatieto, ajatukset ja erityisesti valokuvat yhteen paikkaan. Blogiin, jossa tarinoin matkoista, pohdin elämää ja etsin sitä paikkaa, jossa koen olevani kotonani.
Minä, Heta, olen kokemusten kerääjä. Journalisti päivällä, valokuvaharrastaja illalla, videoiden tekijä yöllä ja tarinankertoja kaikkina hetkinä. Olen ikuinen budjetti matkailija, jonka matkapäiväkirjat ovat täynnä hämmennystä, hihitystä ja sekoilua.
Koetan opetella nauttimaan elämästä ja nauramaan aina, kun voin.