Siihen nähden, että minulla ei tällä hetkellä ole tilillä hurjasti rahaa, tuntuu, että olen reissannut viime viikkoina enemmän kuin aikoihin. Parissa viikossa näkymät on vaihtunut Hitonhauta-Glasgow-Oulu-Riika akselilla. Vietinkin maaliskuun lopulla kaksi päivää Glasgowssa, Skotlannin suurimmassa kaupungissa. Vaikka asuinkin ennen Skotlannissa, on Glasgow vieläkin minulle täysin tuntematon kaupunki. Joka kerta kun Skotlannin suurimmassa kaupungissa vierailen yllätyn paikoista, joissa en ole ennen käynyt. Minusta on vuosien mittaan muovautunut kävelymatkailija, johon Glasgow sopii hyvin. Pari viikkoa sitten lentoni laskeutui Edinburghin kentälle ja suuntasin bussilla Glasgown Buchanan Stationille. Siitä alkoi kahden ja puolenpäivän pikamatka Glasgowhun. Matka oli täynnä kävelyä, punaisia taloja, kirpputoreja, kahviloita, keikka ja Necropolis.

Keikkamatka legendaariseen Barrowlandiin

Syy koko reissulle oli käydä lauantai-iltana Young Fathersin keikalla Glasgown legendaarisessa Barrowlandissa. Barrowland on Glasgown alueella, joka on täynnäerilaisia hahmoja. Glasgow on muutenkin kyllä sillisalaatti tyyppejä laidasta laitaan. Vastaan saattaa kävellä peräkanaa todella khuuli hipsteri, erittäin sliipattu bisnesnainen ja hampaaton metamfetamiini addikti. Aiemmilla reissuillani Glasgwowhun olimme yleensä henganneet Glasgown West Endillä, joka tunnetaan kaupungin hipsterialueena, joten kun totesin tyttöystävälle, että menisimme kaverini kanssa East Endille ja South Sidelle, naurahti hän, että onko toinen niistä nyt sitten jokin huonompi alue. Tätä miettiessä totesin, että Glasgowssa kaikki on kyllä sekaisin vierekkäin. On hajoavaa rakennusta ja lasikerrostaloa vierivieressä.

Mutta palataanpa siis lauantaihin ja siihen miten lopulta päädyin tuolle keikalle ja mitä muuta päiviin mahtui. Saavuin siis Glasgowhun perjantai yönä, kello heilahti lauantaihin saapuessani ystäväni kämppään. Keikka oli lauantai-iltana, joten lauantaipäivä oli pyhitetty kävelylle ympäri East Endiä ja muita kaupungin osia.

Seikkailimmekin aamusta East Endin kirpputorialueelle, joka olikin todella hauska paikka! Toinen toistaan erikoisempia kirpputoreja ja oudompia tavaroita. Vahingossa poikkesimme myös maailman suloisimpaan Tuck Studioon, josta oli pakko ostaa piparminttu ja sitruunaruoho saippuat.

Kirpputorialueelta seikkailimme kävellen kohti People’s Palacea. Olin todella yllättynyt siitä, millaisesta paikasta oli kyse. People’s Palace on siis museo, joka juhlistaa glasgowlaisia. Kaupungin historiaa, mutta myös ihan tavallisten ihmisten elämää. Palacessa voi käydä ajan aikaisessa voi kaupassa, katsella 70-luvun “alkoholi ei ole hyvästä” mainoksia ja seikkailla ajassa pari sataa vuotta historiaan. Rakennuksesta löytyy myös talvipuutarha, jossa voi ihastella kasveja ja istuskella.

Parasta People’s Palacessa oli, että sinne saapui jatkuvasti ihan tavallisia glasgowlaisia. Erilaiset ihmiset tulivat käymään siellä aurinkoisen päivän kunniaksi. Ei ollut sellaista tuntua, että paikassa käytäisiin vain jos oli jotenkin “erityispäivä” vaan siellä kuljeksi ihan tavallisia tyyppejä, jotka olivat varmasti olleet siellä jo kymmeniä kertoja. Kävellessä vain pohdin, tulisiko tällainen paikka toimimaan Suomessa, jos joku sellaisen avaisi. Kävisivätkö siellä kaupunkilaiset vaiko vain turistit. Koettaisiinko tällainen tila omaksi niinkuin vieressä kulkenut mummo selvästi koki esitellessään esineitä nuorelle lapsenlapselleen. Mitä olet mieltä? Toimisiko tällainen tila ehkä meilläkin?

Kaksi päivää aurinkoa Glasgowssa

Nyt on pakko myöntää, että minä voitin lottovoiton säässä. Neljässä vuodessa oppi, että sää Skotlannissa harvoin hellii, joten en todellakaan ollut varautunut siihen, että kaksi päivää Glasgowssa olisi pelkkää aurinkoa! Näin todennäköisesti enemmän aurinkoa yhtenä viikonloppuna, kun joskus puolessa vuodessa vuosien 2010-2014 välillä. Tämän vuoksi oli pakko avata terassikausi Skotlannissa. People’s Palacen ja Glasgow Greenin tiluksilla on WESTin terassialue, joten suuntasimme nenämme tuonne ostamaan tuopposet. Vinkki: jos olet kävellyt paljon päivän aikana ja syönyt suhteellisen vähän voi tuoppi hilpeyttää päivää jopa yllättävän paljon. Olihan siinä hihittelemistä, kun pienessä hiprakassa yhden tuopin jälkeen lähdimme kävelemään kohti Necropolista. Ennen kuin kerron Necropoliksesta on kerrottava jotain. Minä pidän hautausmaista. En tiedä miksi, mutta niissä on jotain kiehtovaa. Jos olet siis kuin minä, on Necropolis ihan loistopaikka käydä, jos olet Glasgowssa. Kyseessä on siis kukkulalle koostettu viktoriaaninen hautausmaa, jossa nojaa ja jököttää suuria hautakiviä riveissä, jonoissa ja joskus jopa läjissä. Välillä löytyy myös mausoleumeita, joihin voi kurkistaa.

Vietimme Necropoliksessa aika pitkään. Minusta on vain todella mielenkiintoista lueskella hautoja, niiden tekstejä ja milloin kukanenkin haudassa oleva on poistunut keskuudestamme. Varsinkin näillä vanhoilla hautausmailla on todella jännittävää lukea, kuka on kuollut aikaisimmin. Tiedän outoa, mutta minä nautin tästä. Necropoliksen päältä näkee myös todella upeasti kaupungin eripuolille. Yhdellä puolella hieman hymyilyttää, kun upean viktoriaanisen hautausmaa kukkulan viereen on pistetty valtava, siis valtava, Tennents oluen tehdas. Pilaa hieman näköalaa, mutta onneksi on muitakin puolia.

Necropolikselta näkee Glasgown katedraaliin. Katedraalissa kannattaa vierailla, jos se on auki, sillä siellä on kellari, josta löytyy St. Mungon hauta ja paljon jännittävää nähtävää. 1100-luvulla pystytetystä kirkosta löytyy myös todella hienoa ikkunataidetta.

Kirkolta suuntasimme takaisin kohti ystäväni kämppää, jossa valmistauduimme illan keikkaan. Ja olihan matka sen arvoinen. Young Fathers todellakin suoriutui keikasta ja tunnelma keikalla oli ihan mieletön. Barrowland on myös paikkana niin hauska, että tuntuu kuin olisi matkannut ajassa tai paikassa jonnekin muualle kuin Eurooppaan, hämyiselle keikalle suureen rakennukseen, jonka ulkoseinässä on suuri kyltti, jossa välkkyy Barrowland.

Väsymystä, ruokaa ja Tarot-kortteja Glasgowssa

Seuraavana aamuna väsytti. Ja päässä ehkä hieman jomotti. Aikuisuus on rankkaa, eikä mieli, tai maksa, olleet ollenkaan varautuneet skottilaiseen juhlintaan. Auringon noustessa rakennusten ylle nousimme juomaan kahvia ja hypettämään keikan mahtavuutta. Kerättyämme tarpeeksi henkisiä voimia otimme suunnaksi kaupungin ja seikkailimme ympäri ihaillen rakennuksia ja nauraen pääsärkyä. Aamun pääkohde oli Tantrum Doghnuts. Se päivä kun saisin tämän donitsipaikan tänne Suomeen itkisin onnesta. Heillä on parhaat donitsit, ikinä!

Nappasimme laatikkoon kolmea sorttia ja istuimme Kelvingroven museon portaille syömään. Creme Brulee donitsi on ehkä jännin ja paras herkku, jota olen päässyt maistamaan donitsimuodossa. Mikä on hauskin donitsimaku, jota sinä oot syönyt?

Päivän aikana seikkailimme Glasgown keskustassa, ostimme minulle uudet farkut, sillä jalassa olleet repesivät haaroista kävellessä. Lopuksi kävelimme vielä Big Feediin. Tämä on idea, joka pitäisi ottaa käyttöön kaikissa maissa. Siis iso varastohalli, joka täytetään pienistä ruoka-autoista tai kojumaisista ruokaständeistä. Keskelle helposti penkeistä ja lavoista koostettu ruokailualue ja taustalle musiikkia. Avot! Ihan mahtava ruokapaikka, josta sai todella monenlaista ruokaa, joten isommalla porukallakin selviäisi helposti ja jokaisen mahat täyttyisivät.

Loppuillan valuimmekin kotisohvalla. Ystäväni on innostunut Tarot-korteista, joten teimme Tarot-lukuja illan mittaan. Tarot-kortit ovat kyllä hieman kuin horoskoopit, aina löytyy useampi tarkoitus jokaiselle kortille. Mutta aina hyvän luvun sattuessa koin sisimmässäni pilkkeen innostuksesta. Ei sille vain voi mitään, näihin juttuihin tietämättäänkin hieman hurahtaa. Saatoimme myös hieman huijata kohtaloa, sillä huonon luvun jälkeen päätimme vain heti tehdä uudemman version, jolla koetimme korjata aiemman tarjoamaa huonoa vaihtoehtoa.

Viimeinen päivä oli matkustusta, lentojen myöhästymistä ja yöpymistä Amsterdamissa, josta vielä joskus kerron lisää. Glasgow on kaupunkikohteena juuri hyvä, sillä sieltä löytyy sopiva tasapaino kulttuuria, kaupunkilomaa, järkyttävä määrä erilaisia ravintoloita ja myös vastapainoksi erikoisia kirpputorialueita. Jään taas odottamaan milloin pääsen seuraavalle Skotlannin reissulleni, jos koskaan, sillä Brexitin varjo kyllä keikkuu ikävästi horistontissa.

Onko Brexitin varjo vähentänyt sinun intoasi Brittimatkoihin?