Mies, joka kuoli ja muut kanssamatkustajat

Me matkailijat olemme outo ryhmä ihmisiä. Kanssamatkustajia, jotka ovat osa toistemme elämää lyhyen hetken ja sitten katoamme kauas elämän lankaan. Minä olen onnistunut tapaamaan monenlaisia ihmisiä matkoillani ja nämä kanssamatkustajat ovatkin kertoneet parhaimmat tarinat, joita olen kertonut myöhemmin kotona. Tämä kirjoitus onkin tribuutti kaikille kanssamatkustajille. Valikoin tarinoihini tietoisesti juuri niitä ihmisiä, jotka olivat elämässäni vain hetken.

Kanssamatkustajat, joiden tarinat olivat hulluimmat

Huijari

Tämä tarina ei niinkään kerro, jonkun toisen kokemuksesta vaan ennemminkin tarinasta, joka tapahtui silmieni edessä. Asuessani Nepalissa ystävystyin monenlaisten ihmisten kanssa. Ystäväpiiriini kuului sairaanhoitajia vaihdossa, paikallisia ja matkanjohtajia. Näiden ihmisten kautta tapasinkin entisen armeijamiehen. Hän järjesti parhaat BBQ-juhlat. Hän oli mukava ja lämpimän oloinen ihminen. Minun kauttani myös nepalilainen ystäväni tapasi miehen. Nepalilainen ystäväni halusi muuttaa Tanskaan, sillä hänen vaimonsa asui siellä. Tämä yhteinen tuttumme lupasikin auttaa ystävääni, sillä hänellä oli kuulemma suhteita oikeisiin ihmisiin.

Nämä kaksi kohtasivat viimeisinä viikkoinani Nepalissa. Palasinkin Eurooppaan, mutta olin vahvasti yhteydessä nepalilaiseen ystävääni. Muutama viikko paluuni jälkeen nepalilainen ystäväni otti minuun yhteyttä ja kertoi, että häntä oli huijattu ja huijarina oli juuri yhteinen tuttumme, BBQ-mies. Tuo mies oli vienyt useamman tuhat euroa ystävältäni viisumi prosessiin, mikä on nepalilaiselta iso raha. Tapahtuman kulussa kuulemma mies oli jatkuvasti pyytänyt lisärahaa ystävältäni viisumiin ja lopulta hän oli kadonnut. Ystäväni oli tehnyt salapoliisin työtä ja selvittänyt, että kyseinen mies oli tehnyt tämän ennenkin. Oli hullua ajatella, että lämmin ja mukava ihminen jonka olin tavannut hetkellisesti, ei oikeasti tainnut ollakaan lämmin, tai mukava.

Mies, joka kuoli

Suurin osa oudoista kohtaamisista tapahtuivat reppureissatessani Kaakkois-Aasiassa. Tämä seuraava tarina oli varmasti oudoin kaikista. Eräänä päivänä Siem Riepissä, Kambotsassa etsimme illallispaikkaa. Kävelimme vakioreittimme kaupungissa ja näimme paikan, joka vaikutti mukavalta. Kanssamatkustajat ympäröivät meitä ja tunnelma oli hilpeä. Minulta oli kysytty puhummeko tanskaa tai hollantia Suomessa virallisena kielenä ja olimme photobombanneet viereisen ystäväporukan.

Keskustellessamme viereisen pöydän mies kysyi oliko matkakumppanini britti, Englannista spesifisti. Hän oli ja päädyimmekin keskusteluun miehen kanssa, joka kertoi hurjimman matkakokemuksen, jonka olen koskaan kuullut. Hän aloitti kertomaan tarinaansa sanoen, että kuoli eilen. Bilemies oli ollut baarikierroksella edellisenä päivänä. Lähtöä tehdessään oli ryhmä miehiä lähestynyt häntä tarjoten shottia. Humalatilassaan hän olikin ottanut shotin iloisesti vastaan. Shotin nimi oli muistaakseni Kuolemajuoma, joten moni meistä olisi varmasti jättänyt sen väliin, mutta tapahtuneen jälkeen on aina helppo huudella. Seuraava muisto, joka hänellä oli, oli sairaalasta, jossa hoitaja nojasi hänen ylleen ja totesi “sinä kuolit, elvytettiin, nyt elossa”.

Mies oli todellakin kuollut. Kyseessä oli kuulemma paikallinen huijaus, joka oli harvinaisuudessaan ei-niin-harvinainen. Ryhmä lähestyy humalaista ja tarjoaa drinkin, jonka humalainen ottaa ilolla vastaan. Tästä alkavatkin ongelmasi. Juomassa on, kambotsalaisten sairaanhoitajien mukaan, valiumia ja redbullia tai muita sekoituksia. Nämä sekoitukset saavat sydämen juoksemaan ja hidastumaan samanaikaisesti, joka saakin sen pysähtymään kokonaan. Tätä ryhmä toivookin. Juotuasi juoman saa se sinut voimaan pahoin ja hoipertelet kaduilla syrjään oksentamaan, pois baarimikkojen silmien alta. Tuolla todennäköisesti kaadut ja tämä ryhmä vie sinulta rahat ja passin. Näin oli käynyt meidän kanssamatkustajallemme. Hän odottikin Siem Reapissa passia Englannista. Tarinan opetus taitaakin olla, että vältä juomien ottoa matkaillessasi.

Eräät parhaat kanssamatkustajat

Katutaikuri

Vuosia matkojen jälkeen muistaa yleensä vain nuo erikoisemmat tai huonommat matkakohtaamiset. Muistan kuorsaajat helposti, en muita. Olikin haastavaa muistella hyviä hetkiä, joissa kanssamatkustajat olisivat loistaneet tarinoillaan ja olemassa olollaan. Amsterdamissa yövyimme kerran sosiaalisessa hostellissa  ja tapasimmekin ihania ihmisiä. Yksi heistä oli nuori jenkki. Ihmettelimme, kun hän kertoi asuneensa hostellissa kuukausia. Hän kertoikin olevansa katutaikuri.

Seuraavien päivien aikana matkailimme ympäri kaupunkia ja hän kertoi tarinoita taikuruudesta. Tiesitkö muuten, miten hauskaa on reissata kun mukana on taikuri? Ei ole tylsää hetkeä. Hän teki temppuja baareissa, sormuksemme katosivat ja ilmestyivät ja kortit tekivät taikuutta. Muutaman päivän ilo oli mahtavaa. Parasta oli, että kyseinen mies ilmestyi myöhemmin America’s Got Talentissa, jota tietenkin seurasimme innolla.

Tatuoitu räppäri

Olen tavannut hauskoja ihmisiä lentokoneessa ja käynyt erikoisia keskusteluja. Olen tavannut miehen, joka oli kadottanut housunsa edellisenä iltana Gambiassa, keskustellut ilmaston muutoksesta öljymiehen kanssa, ollut tukeva olkapää miehelle, joka oli juuri eronnut puolisostaan. Tatuoitu räppäri oli kuitenkin yksi hauskimmista matkakohtaamisista lentokoneessa. Olin aikanaan matkaamassa takaisin Skotlantiin, kun mies, tatuoituna naamasta varpaisiin, istahti viereeni ja hymyili. Olin uupunut ja suunnitellut vain nukkuvani lennon, mutta kuitenkin päädyin keskustelemaan miehen kanssa. Toisella puolella istuneeni leidi päätyi miehen kanssa kuitenkin juttusille ja minä torkahdin lähdön ajaksi heidän väliinsä.

Heräsinkin puolen tunnin jälkeen kahvin tuoksuun. Unen saama eloisa olo auttoi minua liittymään keskusteluun. Kysyinkin miksi kanssamatkustajat olivat menossa juuri Skotlantiin. Leidi oli matkalla lomalle, mutta tatuoitu mies totesi, että hän on menossa nauhoittamaan räpalbumia. Tämä tietenkin hieman hymyilytti, sillä miksi suomalainen räppäri menisi tekemään albumia Edinburghiin, Skotlantiin. Hän selittikin, että tunsi jäbän, joka tunsi jäbän, joka tykkäsi hänen musiikistaan, joten sinne hän oli menossa. Mies oli pyytänyt hänet tekemään albumia Skotlantiin, joten tietysti mies oli suostunut. Keskustelu sitten lähtikin uusille urille ja lennolta lähtiessä huikkasin hänelle onnentoivotuksia ja menestystä. Vieläkään en tiedä tuliko albumista mitään, mutta toivottavasti häntä onnisti.

Kanssamatkustajien kirjo ei lopu koskaan.

Minulla olisi loputon lista tarinoita, joita voisin kertoa. Voisin kertoa räppäävästä stripparista, jonka tapasin Suomessa, siitä kuinka sain työpaikkani kimppakyydissä Helsinkiin, ärsyttävistä saksalaisista Keniassa tai vaikka kanssamatkustajasta, joka oli herännyt apina huoneessaan. Nuo tarinat säästän kuitenkin seuraavaan kertaan, jotteivät tarinat heti loppuisi.

Haluatko lukea lisää matkatarinoita?

Lue ajatukseni Euroopan lentokentistä yöpymispaikkoina tai mitä ajattelen matkailusta yksin.