Elämäni 26 vuoteen on mahtunut paljon matkoja eripuolille Eurooppaa, Aasiaa ja muutama matka Afrikkaankin. Matkoista pisimmillä on yleensä yksi yhteinen teema, päiväkirjan pito. Isäni on aina kirjoittanut asioita ylös, joten opin jo pienenä siihen, että asioita kannattaa kirjoittaa muistiin. Erityisesti pitkillä reissuilla, kuten viettämäni kolme kuukautta Nepalissa ja sitä edeltäneet 2 kuukautta Kaakkois-Aasiassa dokumentoin tarkasti. Päiväkirjan lisäksi otan paljon valokuvia.
Pidän yleensä päiväkirjaa nykyään läppärissä, johon teen tiedoston nimeltä päiväkirja. Sinne sitten kirjoitan päivittäin tai viikoittain tapahtumia paikkoja ja kokemuksia. Reppureissatessa minulla ei ollut teknologiaa mukanani, joten olin ostanut pienen vihon, jota kuljetin mukanani.
Miksi sitten kannattaa pitää päiväkirjaa:
- Tarinoihin, hetkiin ja kokemuksiin on helppo palata
Päiväkirja, oli se sitten ranskalaisilla viivoilla tai päiväkirjamuotoisena tekstinä läppärillä tai vihossa auttaa palaamaan hetkiin. Pimeinä syysiltoina on hauska lukea tapahtumista ja hetkistä matkan varrella. - Tiedoista voi olla hyötyä muille
Minulle on useampaan otteeseen käynyt niin, että ystäväni tai heidän ystävänsä ovat matkalla maailmalle kohteeseen, jossa olen ollut. Päiväkirjasta on helppo tarkistaa ravintoloita, paikkoja, temppeleitä tai aktiviteetteja, joita voi suositella kaverille. Sieltä voi myös helposti kertoa, mitä asiota välttää ja mihin varautua. - Voit kirjoittaa seikkailuistasi vuosia myöhemmin.
Aloitan blogissani Nepali-tarinoideni sarjaa. Nepali-vuosistani on kulunut nyt 3 vuotta, mutta voin edelleen kirjoittaa niistä juuri siksi, että minulla on kuvamateriaalia ja päiväkirjoja, sekä vanhoja blogipostauksia, joista voin ammentaa muistinvirkistystä. Näin vanhoistakaan matkoista ei tule turhia, vaan niillä opitut tiedot voi välittää ystäville vuosia myöhemmin. - Voit pitää yhteyttä ystäviisi
Erityisesti reppureissatessa tapaa paljon ihmisiä, joilla kaikilla ei ole facebookia aktiivisesti käytössä tai toiselta puuttuu juuri siltä reissulta älypuhelin. Tuonne päiväkirjaan voi kirjoittaa muistiin nimiä ja lisäillä heidät kavereiksi kotiin palattuasi. Minä olen pitänyt yhteyttä matkoillani tapaamiin ihmisiin vielä pitkään reissujen jälkeen ja päiväkirjaan palatessani aina lähetän viestin heille kysellen kuulumisia. - Päiväkirjan pitäminen on hyvää omaa aikaa
Erityisesti pidemmillä reissuilla tulee hetkiä, kun tarvitsee omaa aikaa. Matkakumppani saattaa turhauttaa tai hostellin ihmiset riehuvat. Silloin on hyvä vetäytyä omaan rauhaan ja kirjoittaa ajatuksia paperille. Päiväkirjan pitäminen onkin kuin matkaterapiaa! Varsinkin soolo matkallani Nepalissa oli paperille kirjoittaminen tapa prosessoida kaikkea ympäröivää ja siitä oli minulle paljon hyötyä.
Tässä ovat minun syyni matkapäiväkirjojen pitämiseen.
Pidätkö sinä päiväkirjaa reissuillasi? Missä muodossa ja mitä sinne kirjoitat?
Haluatko lukea lisää pohdintojani matkailusta?
Käy lukemassa ajatuksiani helsinkiläistymisestä tai siitä, miksi sinunkin kannattaa ottaa staycation!
Aikaisemmin kirjoitin aina vihkoihin pitkillä matkoilla päivittäisiä tapahtumia, missä majoituimme, pidin polttoainepäiväkirjaa, valuutanvaihtoja ylhäällä, hintoja, nähtävyyksien tietoja jne. Sittemmin kun aloin pitää blogia, jäi käsin kirjoittaminen pois ja vaikkei matkapostauksiani (kirjoitan ruokablogia) lueta niin kovin paljon, ovat ne itselleni se muistipankki, johon palaan jatkuvasti. Juuri eilen muisteltiin, että mikä oli se linna siellä Englannissa, missä käytiin. Palaamalla sen vuoden reissupostauksiin paikka löytyi helposti.
Samoin kun kävelin camino de santiagon viime vuonna, kirjoitin joka päivältä postauksen tuoreeltaan caminoblogiini. En olisi muistanut jälkikäteen asioita samalla tapaa tai ollenkaan, tarina olisi jäänyt kirjoittamatta tai siitä olisi muodostunut toisenlainen. Nyt siihen on mukava aika-ajoin palata, samoin kävelyseurani, joka itse ei laittanut muistiin asioita niin paljon. Hän sanoo lukevansa kertomuksen läpi silloin tällöin.
Jep, blogi on kyllä ihan mahtava paikka laittaa ajatuksia ja kokemuksia sekä muistiinpanoja ylös. Minä olen todella hidas saamaan tekstin tänne julkaistuksi, siksi päädyn helposti kirjoittamaan muistiin. Olisi ihana oppia kirjoittamaan ns. heti blogia. Ehkä tästä vielä tulee se päämuistiinpanopaikka joskus:)
Minäkin kirjoitan aina muistiinpanoja matkoillani. Teen sen oikeastaan lähinnä blogia varten, mutta uskon, että kirjoittaisin asioita ylös ilman blogiakin. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja jos blogia ei olisi, kirjoittaisin varmasti perinteisempää päiväkirjaa. Nyt blogi toimii päiväkirjanani. Minustakin on ihanaa ottaa pieni oma hetki kirjoittamista varten ja usein paluulennot kuluvat kynä sauhuten kun suunnittelen postauksia ja kirjoitan kaiken mahdollisen ylös asioiden ollessa vielä tuoreessa muistissa. Kotona kuluu tunteja ja taas tunteja postauksia kirjoittaessa ja niistä hetkistä nautin niin kovasti, vaikka samalla stressaakin vähän se, etten ehdi unohtaa mitään oleellista ennen kuin olen saanut kaiken kirjoitettua paperille, tai siis koneelle. Kirjoittaminen on ihanaa ja rakkain aihe on ehdottomasti matkailu. Siksi varmaan olenkin matkabloggaaja. 🙂
Martina ymmärrän niin hyvin tuon pienen stressin! Mulla on edelleen, vaikka kaikki on hyvin kirjoitettuna ylhäällä semmonen pelko, että apua, jos unohdankin jotain. Taas tänään hoksasin, että aiemmista Kenia postauksista jäi tämä ja tämä asia puuttumaan. Et kyllä on hyvä, että on asioita ylhäällä, vaikka siltikin onnistun unohtamaan 🙂 Mulla matkakumppanit monesti nauravat tuota paluulentojen kirjoitushuumaa, että miten mulla voi olla niin paljon vieläkin kirjoitettavaa:D
Minutkin isäni on opettanut päiväkirjojen pitoon ja kun hän kuoli perin hänen päiväkirjansa n. 60 vuoden ajalta. Aika huikeaa! Vaikka perin muutakin omaisuutta, niin jollain tapaa nuo päiväkirjat ovat melkein arvokkain osa perintöäni.
Itsekin olen pitänyt päiväkirjaa ainakin jostain 20-vuotiaasta alkaen, joka päivä, ei vaan matkoilla, mutta matkablogimme on kyllä nyttemmin meille itsellemmekin hyvä “hakuteos”, josta löytää vastauksia kysymyksiin tyyliin koska kävimmekään siellä tai mikä sen hotellin nimi olikaan. Ja ehkä niistä jutuista tosiaan on iloa muillekin 🙂
VAU! 60 vuoden ajalta! Varmasti ihan mahtavia kokemuksia! Jep, muistan itse kun löysimme isoisäni ullakolta isoisoisäni lapsuuden päiväkirjan, jossa hän kertoi sisällissodasta, niin kyllä ne kirjoitukset olivat jotenkin kaikkea tavaraa arvokkaammat. Jännittävää, miten teksti on niin arvokasta.
Itsellänikin tulee tarkistettua päiväkirjoista tai muistiinpanoista juuri noita mitä tapahtui milloinkin 🙂 Ja tietenkin nyt on mahtavaa, että voi listata niitä tänne.
Kiva kuulla, että joku muukin tekee matkoilla muistiinpanoja. Niistä on toki hyötyä blogin kanssa, mutta muutoinkin jälkeenpäin on kiva tarkistaa faktoja. Vaikka minä kuljetan tekniikkaakin mukanani, hoidan tämän muistiinpanojen tekemisen aina käsin. Tehtävää varten minulla on mukana aina juuri tietynlainen vihko/kirja. Ostelen näitä matkoilta varastoon. Näissä “reissuvihkoissa” on oltava kierreselkä ja sivuilla viivat. Kierreselkä on kätevä, vihkosta voi näppärästi nykäistä sivun mukaan muistilapuksi tarpeen tullen. Viivat puolestaan pitävät tekstin ruodussa. Käsialani on aika kökkö jo muutenkin, joten sinne tänne aaltoilevat rivit tekisivät lukemisesta liki mahdotonta. 🙂
Joo, minä olen tämmöinen kultakala, että jos ei olisi muistissa, unohtuisi asia jo huomenna. Siksi vietänkin paljon aikaa kirjoittaen muistiin. Rakastan myös kaikenlaisten vihkojen hamstraamista, joten reissuvihkoja löytyykin aika monta. Samaistun käsialaan, itsellä menee joskus minuutteja oman käsialan selventämiseen 😀
Samaistun tähän täysin! En ole koskaan ollut aktiivinen päiväkirjojen kirjoittaja kotona, mutta reissussa senkin edestä. Varsinkin Kaakkois-Aasian reppureissusta minulla on pitkät päivittäiset stoorit kirjoitettuna. Tämä oli siis jo aikaa ennen blogia! Viime reissulla olin laiska ja tein vain mindmap tyylisiä muistiinpanoja, lähinnä ihmisistä, kokemuksista ja tuntemuksista. Kirjoitan aina käsin. Se tuntuu jotenkin aidommalta.
Sama täällä, matkoilta on päiväkirjoja, normaaliarjesta ei niinkään. On hassua miten siellä tulee kirjoitettua 🙂 Ja siis joo, kirjoitin jo vuosia ennen kuin edes ajattelin matkablogin kirjoittamista. Minä aina haluan kirjoittaa käsin, mutta pakko myöntää että teknologia on aika usein kirjoitusalustana nykyään, mutta kyllä vieläkin teen muistiinpanolistoja ja pieniä “vinkkejä” itselleni vihkoihin, joita kannan laukuissa.
Olen aina pitänyt matkapäiväkirjoja. Aikaisemmin ollessani perheen kanssa automatkoilla myös piirsin tähän päiväkirjaan. Joskus koko perheemme saattoi istua piirtämässä. Unohtaisin kaikki nimet ja paikat jollen kirjoittaisi mitään ylös.
Voi ihanaa! Minusta on hienoa, että koko perhe saattoi istua piirtämään, ihan loistavaa! Jep, minun muistini on niin säälittävä, ettei siitä tulisi mitään, jos asiat eivät olisi muistissa.
Mä olen todella huono muistamaan paikkojen nimiä, joten muistiinpanot on tarpeen. Reppureissussa Aasiassa pidin paperista päiväkirjaa, mutta nyt viime aikoina olen lähinnä kirjoittanut kännykkään muistiin avainsanoja ja yksityiskohtia blogia varten. Esim viime kesänä viikon vaelluksella Itävallassa rupes jo reissun päällä menemään sekaisin että mitä tapahtu minäkin päivänä, etäisyydet, korkeuserot ja saksankieliset nimet.
Teknologia on mullakin muuttanut paljon muistiinpanojen tekoa. Hauskaa, että kaikilla vaikuttaa juuri Aasiassa olleen nuo käsinkirjoitetut päiväkirjat:) Joo itse olen tässä päivittäin hoksaillut asioita, joita on vanhoista postauksista jäänyt uupumaan, niin onneksi on muistiinpanot, joista voi tsekata että mites tämä asia nyt menikään.
Minäkin kirjoitan aina reissussa päiväkirjaa, enkä edes koneelle vaan ihan perinteisesti vihkoon lähes aina! Niitä vihkoja on matkan varrella kyllä kadonnutkin, mutta aika paljon on myös tallessa. Vanhoja tekstejä on ihana lukea ja samaan paikkaan palatessa hyväksi koetut paikat löytyy helposti uudelleen.
Näimpä! Ihanaa, että sulla on vielä vihkot käytössä. Itsekin haaveilen, että saisin käsin kirjoitettua noita päiväkirjoja, mutta matkalla usein tämä kone on vain nopeampi vaihtoehto:) Ja kyllähän näistäkin aina sitten vahingossa katoaa muistiinpanot, jos varmuuskopiointi unohtuu.
Täytyy myöntää, että olen todella huono pitämään päiväkirjaa reissussa – tai ihan ylipäänsäkin. Blogi on minun päiväkirja, vaikka en sitä päivitäkään niin usein, enkä kirjoita niin yksityiskohtaisesti tapahtuneista asioista. Toki asioiden ylöskirjaaminen helpottaisi bloggaamistakin, joten siinä(kin) mielessä se olisi oikein hyvä tapa. No, ehkä kokeilen sitä vielä joskus 🙂
Kannattaa kokeilla! Mutta kyllähän blogi on juuri teoriassa sama asia. Itsellä tulee vain harvoin kirjoitettua heti reissun jälkeen, joten näin pysyy jutut muistissa:)
Valitettavasti en kovin aktiivisesti jaksa yleensä reissussa pitää päiväkirjaa, tosin ei minulla noin pitkiä reissuja ole ollutkaan. Viikon parin reissuilta vielä muistaa asioita kotiin palattuaankin. Toki joitakin paikkojen nimiä tai asioita, tietoja kirjoitan ylös siksi ettei tarvitse sitten pähkäillä esim. blogipostausta tehdessä, että oliko se asianiin vai näin ja mikä se vuosiluku oli jne. 🙂
Nostan hattua, että sun mieli muistaa! Mää oon tämmönen kultakala, niin kaikki katoaa muistista heti, eikä niistä enää saa kiinni kirjoittaessa.