Bepussa ei peppu kyllä palele! Enemmänkin hikoaa. Beppu, Japanin tulikuumien, höyryävien, 80 asteisten helvettien kehto. Bepun kuumat lähdejärvet tunnetaan Hellseinä, eli suomeksi helvetteinä. Kutsutaan niitä kuitenkin kansainvälisesti Hellseiksi, koska Hells of Beppu on tunnettu nähtävyys, kun taas Bepun Helvetit ei välttämättä antaisi montaa Google vastausta edes aktiivisimmalle etsijälle.

Monen värisiä Hellsejä Bepussa

Jokainen seitsemästä Hellsistä on hieman erilainen kuin edellinen. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että jos on vähemmän aikaa kuin mitä meillä oli kannattaa valita Hellseistä vain pari, sillä kyseessä on kuitenkin todellisuudessa seitsemän tulikuumaa lähdettä, jotka alkavat toistaa itseään hetken jälkeen. Meillä oli onneksi aikaa ja minä halusin nähdä kaikki lähteet, sillä olivathan kuumat lähteet pääasiassa tuttuja vain Nuuskamuikkusen tarinoista.

Mutkaisessa Bepussa voi kestää tovi, ennen kuin Hellsit löytyvät. Onneksi navigaattori ei kuitenkaan heittänyt meitä pahasti vikaan, vaan löysimme lähtöportille heti ensi yrittämällä. Jätimme auton ja lähdimme kiertelemään.

Jokaisen Hellsin tunnistaa helposti taivaalle nousevasta sumutornista. Reitille saa myös kartan ja Hellseistä viisi ovat muutamien satojen metrien päässä toisistaan, joka helpotti kävelyä Hellsiltä toiselle kuumana päivänä.

Mielenkiintoisimmat Hellsit Bepussa

Me vierailimme kaikilla Hellseillä, mutta niistä jäi mieleen ehdottomasti kolme jännittävintä. Hellseihin voi onneksi ostaa joko yksittäisiä lippuja, jos kaikki Hellsit eivät sytytä, mutta meillä oli kädessämme koko rahan edestä Seitsemän Hellsin lippu. Seitsemästä Hellsistä mielenkiintoisimmat ovat ehdottomasti sininen Umi Jigoku, punainen Chinoike Jigoku, syövereistä syöksevä Tatsumaki Jigoku.

Umi Jigoku – valokuvaajan unelma

Umi Jigoku, eli tuo kuvan sininen laguuni on valokuvaajan unelma. Vesi on todella kirkkaan vaaleansinistä ja sen ympärillä lentelee sudenkorentoja. Tämä oli ehdottomasti oma suosikkini. Laguunin sinisyys verrattuna taustan vehreyteen oli mahtava kuvattava.

Chinoike Jigoku – punaista pastakastiketta

En voi sille mitään, että Chinoike Jigoku muistuttaa minua todella paljon pastasta. Se oli paksun punainen, joten yhteys oli mielessäni looginen. Chinoike Jigokulla pääsee kävelemään ylös Hellsin yläpuolelle missä pystyi ihailemaan suurta Hellsiä kokonaisuudessaan.

Tatsumaki Jigoku – syöksähtelyä ja seesamisiemen jäätelöä

Etapeistamme viimeinen oli Tatsumaki Jigoku, josta löytyy syövereistä syöksevä Hell. Noin joka 20 minuutti kuumuus ryöpsähtää ylitse ja maassa tehdystä reiästä syöksee vettä kohti korkeuksia. Tämä Hells on ainoa, jossa ei muuten ole hurjasti käyskenneltävää, mutta sieltä löytyy pieni jäätelökioski, josta saa lime ja seesamisiemen jäätelöä odottelun ajaksi. Älä muuten mene ottamaan kuvaa ihan syöksevän veden vierellä, sillä vesi on lämpötilaltaan 90 celsiusta.
Lime-jäätelön hauskat pienet limen palaset olivat kirpsakoita yllätyksiä, kun taas seesamisiemenjäätelön maku oli mitäänsanomattomuudessaan viehättävä.

Hells of Beppu, Bepun Hellit – rauhaisa pysähdys matkalla

Hells of Beppu on nähtävyytenä sellainen, ettei se räjäyttänyt tajuntaani, mutta kutkutti mukavasti takaraivossa, ihastutti väreillään ja hilpeytti sumuverhoillaan. Kyseessä ei ole vuoristoradan jännittävyys, eläinten ihmeellisyys tai edes vaellusten haastavuus, mutta ehdottomasti pieni pysähdys, joka kannattaa tehdä jos on läpikulkumatkalla Bepun läpi. Valokuvausintoisena värifanina oli Hells kuitenkin minusta täysin yeniensä arvoinen tuttavuus!

Mikä on ollut viimeisin rauhaisa nähtävyys, jota kävit katsomassa?

Nähdään taas verkon stratosfääreissä!
Ihanin terveisin,

Heta

Lisää Japani-tarinoita? Tässä muutama!