Asuin Nepalissa Lahachowkin kylässä, tunnin matkan päässä Pokharasta. Asuin paikallisessa perheessä, jonka pojat olivat jo muuttaneet maailmalle, joten heillä oli kotonaan tilaa. Nepalissa vieraillessa kannattaa käydä kaupunkeja ympäröivissä kylissä. Kaupungeissa on elämä muuntunut jo ajoittain hyvinkin turistikeskeiseksi, joten kylissä voi vielä kohdata todellista paikalliskulttuuria. Pokhara on muuntunut vaeltajien ja kiipeilijöiden myötä todelliseksi turistikaupungiksi, jossa hinnat ovat korkealla ja ihmiset puhuvat englantia sujuvasti.
Lahachowk on osa Kaski-aluetta, joka tunnetaan Hilly-alueena, eli mäkisenä alueena. Suomalaiselle nämä mäethän ovat vuoria. Talo, jossa asuin oli mäen alussa, josta alkoi 1,5 kilometrin mäki. Lahachowk, kuin monet muutkin Nepalin kylät, elävät kasvatetusta riisistä ja muista viljelykasveista. Saavuinkin parhaaseen aikaan elokuussa, sillä näin sadon vehreyden, kuivumisen ja kerjuun.
Arkeni oli yksinkertaista.
Heräsimme aamulla auringonnousuun, kun Ama tuli kysymään juonka teetä (Chai) nepaliksi. Cha tarkoittaa kyllä ja china (“chaina”) ei. Tästä on hyötyä nepalissa, sillä kylissä kaikki eivät puhu sujuvaa englantia. Teetä juodessa Ama istui tässä penkillä ja kuunteli musiikkia radiosta. Teen juonnin jälkeen lähdin kiertämään ympäri kylää kuvaamassa videoita dokumentteihini. Arki nepalissa kulkee hitaampaa tahtia, kuin mihin olin tottunut. Tietenkään minä en myöskään ollut työläisenä. Monet miehet elävätkin kaupungeissa ja perheet kylässä. Pokharan ja Lahachowkin matka on kivistä vuoristotietä, joten sitä ei voi ajaa päivittäin töihin. Näin ollen kylässä kohtaakin enemmän äitejä ja lapsia kuin miehiä.
Kierrellessäni otin kuvia ihmisten arjesta kuvaamisen lomassa.
Elämä pyöriikin koulun ja työn ympärillä. Näet naisia hakemassa heinää lehmilleen ja miehiä hoitamassa maitaan. Vanhemman sukupolven naisilla harvoin on töitä, joten he hoitavat tilaa ja saavat taskurahaa eläimistä. Kylässä vierailemalla pääsee myös kohtaamaan paljon paikallista vieraanvaraisuutta. Kaikille vieraille tarjotaan teetä ja ehkä jotain naposteltavaa, kuten papuja, pähkinöitä tai instant-noodeleita, joista saa vähän kuin sipsiä, kun ne jättää keittämättä.
Nepalilaiset ovatkin pääasiassa ihania, lämpimiä ihmisiä, kunhan kunnioitat heidän tapojaan ja kulttuuriaan. Nepalissa ei kätellä vaan toisia tervehditään namaste-liikkeen avulla. Vanhemmille ihmisille sanotaan kunnioituksen merkiksi namaskar. Kulttuurin kunnioitukseen kuuluu myös naisena polvien ja olkapäiden peittäminen. Saapuessani en ottanut tätä tosissani, mutta muistan päivän, jolloin istuin auringossa toppipäällä vain talomme portailla ja paikallinen vanhempi mies tuli kysymään enkö häpeä paljastettuja olkiani. Otinkin vierestäni huivin ja peitin olkani, joka rentoutti miestä silminnähden. Suomalaisena naisten asema pienissä kylissä voi turhauttaa ja suututtaa, mutta varsinkin kielimuurin vuoksi on vaikea alkaa taistella asiasta heidän kanssaan.
Kielimuuri olikin yksi suurimmista haasteistani kylässä asuessani.
Puhun sujuvaa englantia, muttei siitä ollut suunnattomasti hyötyä silloin, kun keskustelukumppani osaa sanoa yes ja no. Näin opinkin hyödyntämään kehonkieltäni laajasti nepalissa asuessani. Kehonkielellä kävin kokonaisia keskusteluja paikallisten kanssa ilman yhteistä kieltä. Muistan yhdellä kuvauskeikalla vanhan miehen, joka istui viereeni ja viittoi olevansa tuskissaan. Minä viitoin kysyvästi, hän hieroi polveaan. Polvesta hän heilautti kättään kaatumisen merkiksi ja minä osoitin myötätuntoani hänen tuskaansa kohtaan. Kokemuksena kielimuuri onkin meille kaikille varmasti hyvä, sillä opimme arvostamaan kielitaitoa, kehonkieltä ja sitä, että kommunikoida voi ilman yhteistä kieltäkin.
Nepalissa lapset olivat minun seuranani aina, kun seuraa tarvitsin. Pienet lapset puhuvat myös englantia usein sujuvammin kuin paikalliset aikuiset, joten heidän kanssaan pääsee käymään keskusteluja aiheista, joista aikuiset eivät voi kertoa. Minä kävin seikkailemassa kylän laitamien temppeleissä, vierailin peltojen solissa, kuljin sujuvasti ympäri riisipeltojen väleissä kulkeviä polkuja ja tutustuimme paikallisiin ihmisiin lasten kanssa. Lasten kanssa pääsin opettelemaan myös kritettiä. Lapset ottavat sinut mukaan tekemisiinsä avoimesti ilman ennakkoluuloja. Nepalilaiseen kulttuuriin pääseekin helposti tutustumaan, jos kohtaat kylävierailullasi pienen lapsen, joka kutsuu sinut kotiinsa teelle.