Hetamentaries on ollut verkossa noin puoli vuotta. Puolen vuoden aikana olen useaan otteeseen kirjoittanut, poistanut, aloittanut, poistanut ja kirjoittanut tämän tekstin. Kunnes viime matkalla tyttöystäväni totesi, että kirjoita viimein se teksti. Että olisi mahtavaa, jos sisällyttäisin sateenkaareuteni osaksi blogia. Onhan kyseessä tärkeä osa omaa elämääni. Sateenkaari-parisuhteessa eläminen on myös suoraan vaikuttanut matkustamiseen, joten se sopii myös hyvin juuri Hetamentariesiin.
Sateenkaarimatkailijana matkailu on erilaista
Olen yksi näitä sateenkaariyhteisön jäseniä, jotka ovat hyväksyneet itsensä, tai tunnetummin tulleet kaapista vasta myöhemmässä vaiheessa elämää. Minä tulin kaapista kaksi ja puoli vuotta sitten, 24-vuotiaana (siitä voit laskea kuinka vanha olen nyt). Ehdinkin näin ollen matkustaa ja kokea osan aikuiselämästäni ennen itseni hyväksyntää, näin ollen pintapuolisesti heterona matkailijana. Tämä saattaa tuntua oudolta, mutten oikeastaan ymmärtänyt miten paljon sateenkaariyhteisöön kuuluminen näkyisi omissa matkailukokemuksissani. Kaapista tulo onkin herättänyt minut maailmaan, joka oli minulle ennestään tuntematon. Olen myös viettänyt viimeiset kaksi vuotta ensimmäisessä vakavassa parisuhteessani, naisen kanssa. Viimeiset vuodet ovat olleet opettavaisia ja lisää on vain tulossa.
Voinko pitää kädestä?
Matkustaessani enne kaapista tuloa en koskaan odottanut, että miettisin voinko pitää toista ihmistä kädestä. Viime vuosina olen kuitenkin usempaan kertaan miettinyt missä paikoissa voin pitää toista kädestä. Me elämme murroksessa, jossa monissa maissa sateenkaariyhteisö otetaan avosylin vastaan samalla kun toisissa homoudesta tai lesboudesta voi saada lomahotelliksi linnasellin, tai jopa kuolemantuomion. Viimeksi pari viikkoa sitten googlasin tulevaa matkakohdettamme ja selvitimme millainen LGBT+ tilanne maassa on. Pintapuolisesti meitä yleensä voisi luulla ystäviksi, sillä emme ole kovin fyysisiä julkisilla paikoilla, mutta aina ajoittain meistä jokainen nauttii toisen koskettamisesta.
Asioita tulee mietittyä myös ravintoloissa ja hostelli/airbnb/hotellivarauksia tehdessä. Mietin kerrommeko että olemme pari vai matkustammeko vain läheisinä ystävinä, herätämmekö liikaa huomiota ravintolassa, jos kosketan toisen kättä. Arkisia asioita, joilla voi olla suuri vaikutus matkustuskokemukseen. En ole kuitenkaan vielä matkoillani kertaakaan kohdannut negatiivista kokemusta. Huonoimmat kokemukset olen kokenut koti-Suomessa, Jyväskylässä pääkadulla, kiitos perushumalaisten miesten. En tiedä, onko kokemuksiin vaikuttanut juuri tietoinen esivalmistelu vaiko vapaamielisyys maissa, joissa olemme käyneet.
Sateenkaariyhteisöön kuuluminen ei kuitenkaan rajoita matkailua
Kahden naisen suhteessa eläminen ei kuitenkaan ole rajoittanut matkailua. Mikä on muuttunut on miten suhtaudumme matkailuun ja millaisia esivalmisteluja teemme. Me matkaamme edelleen kaikkiin maihin joihin haluamme. Tärkeää minulle on kuitenkin tietää, miten maa suhtautuu LGBT+ yhteisöön. Yksilötasolla tuijottajia ja huutelijoita aina löytyy, mutta niin on myös täällä Suomessa. Joissain maissa lait eivät kuitenkaan tue LGBT+ yhteisöä, joten kyseessä on oman turvallisuuden varmistaminen, sillä jos tiedämme, että lesbous on maassa laitonta matkustamme näkyvästi vain ystävinä. Olisi joskus tietysti ihanaa lähteä soitellen sotaan, mitään tietämättä ja vain odottaa, että ympäristö hyväksyy. Me emme kuitenkaan vielä elä tuossa maailmassa, vaan valmistelu ja tietoisuus on tärkeää ja järkevää. Haluankin ajoittain kirjoittaa kokemuksista eri maissa, missä käydä ja mitä välttää, jos sinä lukijani olet LGBT+ suhteessa. Sisältö ei kuitenkaan tule muuttumaan radikaalisti, sillä edelleen tulen myös kirjoittamaan vaelluksista, kaupunkilomista ja elämän seikkailuista.Sateenkaarimatkailusta tulee Hetamentariesin uusin osa, sillä tuota googlaamaani materiaalia ei vielä ole hurjasti, eikä varsinkaan naisnäkökulmasta ja toivon, että joku joskus saattaa hyötyä teksteistäni yhtä paljon kun minä olen hyötynyt muiden kirjoituksista.
Hienoa,että otat asian esille! Itsekin sateenkaariyhteisön jäsenenä ja aina vaimoni kanssa matkustavana en ole sinänsä kokenut naisparina matkaamista vaikeaksi. Itsekin yleensä tutustun etukäteen maan lakeihin, mutta emme erikoisesti muuta käytöstämme – emme julkisesti muutenkaan harrasta kovin intiimejä kanssakäymisiä 😊 Asiaa auttaa myös se, että maissa joissa homoseksuaalisuus on kaikkein pahin no-no, se yleensä koskee lähinnä miehiä – lesbojen kun ei ajatella olevan olemassakaan 😁 Muutenkaan vaikkapa siskosten nukkumista samassa sängyssä ei pidetä mitenkään outona, joten ihmiset varmaan usein mitenkään meidän olevan sisaruksia.
Mekin olemme onneksi säästyneet pahemmilta härdelleiltä maailmalla, eikä se matkailu tosiaan kovin vaikeampaa ole, esivalmistelu vain hieman eroaa:) Ja tuohon homoihin kohdistuvaan negatiivisuuteen, kun lesboista ei välitetä olen kohdannut tosi laajasti Euroopassa. Kävin kerran keskustelun liettualaisen miehen kanssa, joka vakavissaan uskoi, että heidän maassaan ei ole yhtään homomiehiä, mutta lesbonaiset (ja erityisesti lesboporno) olivat hänestä normaali osa Liettuaa. Minulle on tullut parissa Aasian maassa ja Afrikan reissuilla on taas “lesbianism” pahempi asia kuin homous, mutta näissä maissa käsikädessä kävely on taas normaalia ystävien kesken, joten ulkopuolinen ei oikeastaan voisi tietää mitenkään meidän olevan pari. Näistä tulen kirjoittelemaan myös blogissa lisää. Mutta tuo sisaruksilta näyttäminen on kyllä totta!
Tämä on mielenkiintoinen näkökulma matkailuun, vaikka ei itseäni henkilökohtaisesti koskekaan. Vaikuttaako kielteisyys LGBT-yhteisöön teille joskus niin että kiinnostus jotain kohdetta kohtaan lopahtaa tai myönteisyys vastaavasti toisinpäin?
Joo! Kyllähän se tietenkin vaikuttaa, esimerkiksi on tiettyjä maita (vaikka Tsensenian alue tällä hetkellä) jossa asiat ovat todella huonosti niin olen huomannut oman suuntautumisen negativisoituvan, kun taas ollessani Riiassa huomattiin kuinka pro-LGBT siellä oltiin joka sai koko paikan näyttäytymään valoisasti itselle. Joten vaikkei tietoisesti ajattelisikaan asiaa niin kyllä se vaikuttaa:)
Hyvä näkökulma ja kannattaa aina tuoda omia kokemuksia esille! Paljon on tosiaan omasta asenteesta kiinni ja siitä että toimii maassa maan tavalla.
Näimpä. Asennoitumalla oikein on reissu kuin reissu tekemisen arvoinen:)
Rohkea kirjoitus. Toivottavasti voitte matkustaa tulevaisuudessa siellä missä haluatte, ilman toisten ihmisten negatiivisuutta. Mukavaa kevättä sinne! 🙂
Ihanaa, kiitos! Mukavaa kevättä ja mahtavia reissuja sullekin! 🙂 <3
Juuri kuten Jaakko tuossa jo kommentoikin, omia kokemuksia kannattaa aina tuoda esille! Ja tosiaan, oma asenne ratkaisee monissa asioissa (joskaan ei toki kaikissa). Usein jyrkästi sateenkaariväkeen suhtautuvissa maissa myös muuhun seksuaalisuuteen suhtaudutaan nuivasti, joten hillitty käyttäytyminen on sellaisissa paikoissa ihan toivottavaa kaikilta, mutta valitettavasti on sitten maita, joissa kyse ei ole “pelkästä” nuivasta suhtautumisesta vaan syrjivästä lainsäädännöstä. Ja kuten kirjoititkin, syrjintää voi esiintyä ja esiintyy ilman erityistä lainsäädäntöäkin. Toivottavasti reissut kuitenkin sujuvat teillä jatkossakin mukavasti!
Kiitos Jenni kommentista! Tästä koetan aloittaa omien kokemusten tuomisen vielä laajemmin esiin. Ja siis onneksi ollaan juuri päästy tekemään hyviä reissuja laeista huolimatta. Ja tuo on todella hyvä pointti, että niissä maissa seksuaalisuus on muutenkin aika vierastettua, en ollutkaan ajatellut asiaa! Näin sitä oppii! 🙂 Ja asenne on kyllä matkaillessa kaikki kaikessa, sillä huono asennoituminen voi pilata reissun vaikka reissun paperilla pitäisi olla unelmamatka ja tietenkin myös toisinpäin:)
Mahtavaa että kirjoitat aiheesta! Monissa kohteissa on voimakas homoyhteisö ja bileitä, homoystävällisiä hotelleja jne., mutta lopulta kadunmies sylkisi kuitenkin päin, eli enemmistö on kuitenkin homovastaisia. Esim. Pariisissa ja monissa muissa isoissa katolisissa mestoissa näkee tuon eron, että iltaisin voit bailata kuin hullu, mutta käsi kädessä ei kuitenkaan viitsisi kävellä kadulla. Että voi olla siellä omassa pinkissä kuplassaan siellä kohteessa mutta maan enemmistö ei kuitenkaan fiilaa sua 😀
Ja meillä sama kokemus, ollaan vielä molemmat blondeja niin siskoksiahan me ollaan kaikkialla. Oon ite aika varovainen miltei kaikissa maissa Skandien ulkopuolella, ja varmasti ylivarovainenkin. Eipä isoilla turistialueilla yleensä mitään ikävää voi sattua, kun halutaan miellyttää maksavia asiakkaita.
Tuo on niin totta, että pinkissä kuplassa olisi tosi helppo tuudittautua siihen ns. positiivisuuteen, kun todellisuudessa kadulla tilanne on ihan eri. Ja minä oon vähän kuin sinä! Et oon tosi varovainen ns. tuttujen maiden ulkopuolella:) Mutta ehkä tästä rohkaistuu kun kokemus karttuu:)
Hyvä, että kirjoitit tämän postauksen! 🙂 Mukavaa lukea henkilökohtaisempaa tekstiä ja jatkossakin enemmän kokemuksiasi tästä näkökulmasta!
http://www.rantapallo.fi/fridaingrid/
Ihanaa! Kiito tästä kommentista, rohkaisee hurjasti! Välillä minulle on hankalaa tuoda ns. minua esiin, niin tämä antaa uskoa, että oikealla suunnalla ollaan:)
Yhdyn Fridan kommenttiin, loistava kirjoitus tämä toi aivan uuden puolen esille sinusta. 🙂 Mielelläni seuraan jatkossakin kirjoituksiasi tästä aiheesta. Näitä asioita ei juuri tule itse mietittyä. 🙂
Sun ja Fridan kommentit merkkaa mulle todella paljon! Itsensä tuominen esiin on välillä minulle vaikeaa, niin nämä kommentit antaa tarvittavaa uskoa omaan tekemiseen:) <3
Hyvä että kirjoitit tämän! Haluaisin ainakin ajatella, että etenkin meidän paljon matkustavien yhteisö olisi suvaitsevaista ja avointa sakkia, mutta niin kauan kuin missään tarvitsee hetkeäkään miettiä voiko pitää kädestä kiinni tai mitä tahansa muita esteitä mitä sateenkaarimatkailija kohtaa, on tärkeää julkaista juuri tällaisia kirjoituksia!
Kiitos! Onneksi meidän jengissä ainakin tuntuu olevan avoin meininki, joka antaa uskoa siihen että tulevaisuus tulee näyttäytymään valoisissa merkeissä vielä joskus 🙂
Tuota ennakkoonselvittämisen tärkeyttä olen itsekin pohdiskellut vaikka tarve sille on tähän asti ollut lähinnä teoreettinen sillä olen parisuhteessa miehen kanssa. Eipä se silti hirveästi mieltä ylennä kun luin mm. hiljattain että Namibiassa, johon olen pian matkustamassa, nykyään jopa puolet väestöstä hyväksyisi sen jos naapurissa asuisi homo. Että näinkin huikeaa suvaitsevaisuutta! Onneksi oma seksuaalisuus harvemmin tulee spontaanisti puheeksi matkustaessa, mutta kyllä se silti vituttaa jos tuntuu että asiaa joutuu tieten tahtoen salailemaan.
Joo, ennakkoon selvittäminen aina välillä näyttää todella karuja tilastoja maailmalta. Tietyissä maissa tuo puolet on kuitenkin jo tosi hyvin, kun minä kohtaan paljon porukkaa jotka vakavissaan uskovat ettei heidän kotimaissaan ole sellaista asiaa kuin homoseksuaalisuus. Ja salailu kyllä ottaa päähän tai se tietoinen valinta että jättää jotain kertomatta reaktion pelossa.