Ensinnäkin, tiedän, ettei Totoro oikeasti perustu Yufuun, mutta voisi hyvin perustua! Oi ihana ihana Yufu. Lupaan, että vielä palaan tervehtimään sinua joskus, sillä veit sydämeni.

Yufu on kuumien lähteiden kaupunki

Saavuimme Yufuun pimeässä. Oli ensimmäinen päivämme roadtripillä ja olimme ehtineet jo pysähtyä Hitassa ja Amagasen vesiputouksilla. Halusimme viettää budjettimatkaa, koska lompakon saumat tunnetusti yrittivät pitää huolta kurveistaan. Näin ollen ajelimme moottoritien ulkopuolella, koska Japanin moottoritietullit voivat nopeasti nostaa matkan budjettia huimasti. Näimpä ajelimme pieniä mutkaisia teitä vuorten rinteillä ja toivoimme joskus löytävämme tiemme Yufuun.

Kaupungin valot pilkahtelivat himmeinä pimeässä saapuessamme kaupunkiin. Etsimme hotelliamme, joka oli verkossa ja varaussivuilla nimetty Oyado kotoro no takuriksi. Seurasimme kiltisti karttaa, joka johti matkamme mäkeä ylös, missä useita onsen-hotelleja olikin vieri vieressä. Ei kuitenkaan yhtään Oyado kotori no takuria. Navigaattorin ilmoittaessa olevamme perillä näimme vain pimeyttä. Kurvasimme kuitenkin lähimmän hotellin pihaan. Samalla mukava työntekijä tuli tiedustelemaan, mitä etsimme. Kertoessamme hän totesi, että olemme perillä. Loogisesti Oyado kotori no takuri oli muuttunut Herb Gardeniksi. Tämä hieman nauratti. Löysimme onneksi kuitenkin perille.

Punainen kuu luoo, pellolle siltaaa

Saavuimme niin myöhään, ettei hotellissa ollut enää illallista. Yufu ja sen virallinen keskusta sijaitsi takanamme, joten lähdimme seikkailemaan alas tuota pimeää mäkeä. Olimme aiemmin naurahtaneet, että miksi huoneessamme on taskulamppu, mutta syy selvisi nopeasti. Siitä olikin iloa, kun tallustimme pilkkopimeässä kohti kaupunkin himmeää valoa. Olin kuukausi aiemmin taittanut nilkkani pahasti, joka lisäsi pilkkopimeässä kävelyn jännitysmomenttia.

Kadulla oli hiljaista. Tietä reunustivat pienet talot ja ravintolat, joiden ikkunoista kajasti elämän valoisuus. Ympärillä sirkat sirittivät uskomattoman kovaan ääneen samalla, kun viereisen pellon heinät huojuivat hitaasti edes takaisin, kuin valssia tanssien. Niiden valssia valaisi punainen kuu ja taustalla kuului ilotulitteiden hiljainen pauhu. Tuntui, kuin olisi karannut todellisuudesta historiallisen novellin sivuille, odottavaan tunnelmaan, kuin jotain jännittävää tapahtuisi aivan pian.

Ravintolat, joihin emme pääse

Palasimme takaisin maan pinnalle ohittaessamme 7/11:n kaupan valot. Valot johtivat meidät pienelle sivukadulle, jossa oli vielä muutama ravintola avoinna. Kadun alun ravintolat eivät houkutelleet, joten jatkoimme matkaamme. Pian ravintolat loppuivat ja ohitimme suloisia pikkukauppoja, jotka avaisivat ovensa taas aamulla. Epätoivo ja nälkä alkoivat todella koputella takaraivoon, kun ohitimme erittäin traditionaalisen liharavintolan. Liuutimme oven auki, mutta ennen kuin olin silmiäni ehtinyt räpäyttää oli meille jo viitottu, että “ei”. Ei tänään.

Tämä ei ole täysin ennenkuulumatonta. Monissa pienemmissä paikoissa kaikki tarjoilijat eivät puhu englantia ja jos ravintola on tupaten täynnä, kuten tämä oli, voivat he todeta, ettei kellään ole aikaa ryhtyä morsettamaan menua ulkomaalaisille. Vaikka meistä toinen puhuikin japania, ei se meidän kasvoissamme ollut tatuoituna, joten he tekivät ratkaisunsa. Ja olen iloinen, että tekivät. Muuten emme olisi löytäneet Yufun suloisinta ravintolaa, jonne pyrimme seuraavaksi. Istuimme tatamilla, saimme eteemme upeita annoksia; riisiä, lihaa, keittoa ja pienet salaatit. Työntekijät olivat ihanan huomaavaisia ja hymyileviä. Olimme tietämättämme voittaneet lotossa, kun meiltä evättiin pääsy aiempaan paikkaan.

Iltamme kruunasi vielä keski-öinen onsen-lillunta hotellillalle. Oli ihanaa vain lillua kuumassa vedessä pimeyden kääriessä Yufun syleilyynsä. Onsen-kulttuuri oli minulle uusi ja olikin hauska tutustua käytäntöihin. Oppini Onsen-kulttuurista voit lukaista täällä.

Totoro piileskelee Yufun vanhassa kaupungissa

Seuraavana aamuna ryömimme sängystä levänneinä tulikuumaan aamuun. Tarkoituksena oli seikkailla Yufun vanhan kaupungin kaduilla ennen kuin jatkaisimme matkaa seuraavaan kohteeseen. Mikä suloisuus vanha kaupunki olikaan! Pikkiriikkisiä kojuja, erilaisiin kissan ja koiran mallisiin tuotteisiin erikoistuneita kauppoja, appelsiinimehua suoraan appelsiinista ja jäätelöä, joka puolella jäätelöä. Minun pitäisi taputtaa itseäni olalle, sillä en ostanut tuolta yhtään softista, vaikka mieli kyllä tekikin.

Yufun vanhan kadun päässä, Mount Yufun varjossa on Kirin järvi. Järvi ei ole suuri, joten sen kiertäminen on romanttinen päiväkävely polttavassa auringossa. Järven karpit ovat myös olleet hiilaridieetillä jo pitkään ja ovatkin uskomattoman suuria.

Järven kierron jälkeen oli aika suunnata kohti seuraavia seikkailuja. Yufu jäi kuitenkin mieleen ja sydämeen ja sinne tahdonkin vielä palata. Ehkä ensi kerralla törmään myös Totoroon, sillä Yufusta löytyi muutama suuri puu, jonne hän voisi kätkeytyä.

Mikä paikka mielestäsi muistuttaa sarjakuvan/animen tai muun fiktiivisen tarinan lokaatiota?

Haluatko lukea lisää Japani-tarinoita? Käy lukaisemassa vaikka nämä: